Sattuuhan sitä… 😄

”Sattuuhan sitä ja kun usein sattuu, siihen tottuu”, sanotaan. Ei kyll’ tarttis usein sattua.
Oli perjantai-ilta eilen. Oltiin Ystävän kanssa sovittu, että mennään ”perinteiseen tapaan” kreikkalaiseen ravintolaan syömään stifadoa.
Ulkona kaamea räntäkeli ja Ystävä ajoi auton ravintolan eteen, jotta pääsen helposti siitä sisällekin sillä aikaa, kun hän vie auton jonnekin vapaaseen paikkaan. Minä astelin varoen jäisellä jalkakäytävällä ovelle ja sisään. Istahdin minulle osoitettuun pöytään odottamaan Ystävän tuloa. Odotus kesti, kunnes tuli viesti: ”Minne katosit?”. Ja soitto jo ennenkuin edes ehdin reagoida viestiin. Ystävä oli kreikkalaisessa, jossa minua ei näkynyt. No, ei voinutkaan näkyä, sillä olin ajatuksissani kävellyt vain suoraan ensimmäiseen kohdalla olevaan ravintolaan, joka sitten olikin … italialainen! Ei saatu sitten stifadoa, vaan päädyimme pizzaan. Olihan sekin hyvää, mutta kun oltiin päivän ajan aateltu kreikkalaista musiikkia, kreikkalaisen ravintolan tunnelmaa ja ennenkaikkea stifadoa, ei italiainen pizza kyllä pettymystä korvannut. Onpa nyt sitten hyvä syy ottaa uusiksi se perinteinen ravintolailtamme!
Mitähän hullua mulle vielä sattuukaan, sillä eikös sanonta kuulu: ”Ei kahta ilman kolmatta”.