TĂ€mĂ€ tapahtui muutama pĂ€ivĂ€ sitten Turussa erÀÀssĂ€ isommassa kaupassa.âIsommissa kaupoissa on usein penkkejĂ€ asiakkaiden kĂ€yttöön. TĂ€ssĂ€ kaupassa penkkejĂ€ on muutama kaupassa sisĂ€llĂ€ ja yksi penkki kaupan aulassa. Se varmaan on tarkoitettu ihmisille, jotka odottavat kyytiĂ€…â
No, minĂ€ olin tilannut kyydin ja menin tuohon aulaan ajatuksella, ettĂ€ voin istua siinĂ€ penkillĂ€ odottamassa kyytiĂ€ni. (Olen liikuntavammainen ja liikun kepin kanssa)âKun tulin aulaan, sain todeta, ettĂ€ penkki kolmelle olikin nyt penkki yhdelle. SiinĂ€ istui poikittain, jalat penkillĂ€, nuorehko nainen, penkinvaltaaja. SelĂ€n takana toinen laukku ja jalkojen edessĂ€ toinen laukku ja kĂ€sissĂ€ tietenkin -âkĂ€nnykkĂ€. HĂ€n kyllĂ€ nĂ€ki, ettĂ€ jĂ€in siihen seisomaan aivan penkin pÀÀhĂ€n, mutta ei se hĂ€ntĂ€ liikauttanut. Tuntui ajattelevan, ettĂ€ se penkki on vain hĂ€nelle. đ€Ź
Ajattelet ehkĂ€, ettĂ€ olisin voinut sanoa henkilölle jotain. Toki, mutta ajattelin, ettĂ€ fiksu ihminen kyllĂ€ tajuaisi ilmankin. Varsinkin, kun hĂ€n katsoi minua ja varmasti nĂ€ki keppinikin.âMielestĂ€ni myös kaupan vartijoiden (tuossa kaupassa on sellaisetkin) tulisi huomioida moinen kĂ€yttĂ€ytymine.
Julkisen paikkojen penkkejĂ€ koskien: ”YhteispelillĂ€ se sujuu.”