Asioihin voi suhtautua niin monella tavalla; se on taas kerran havaittu poliitikkojen puheista.
Kun Presidentti ehdottaa laajaa työryhmÀÀ kĂ€ynnistĂ€mÀÀn eri tahot huomioivia ratkaisuja taloustilanteen parantamiseksi, nuori valtiovarainministeri vastaa: ”Me emme tarvitse lisÀÀ seminaareja, joissa pĂ€ivittelemme tilannetta.”âNyt on kyllĂ€ arvoisan ministerin kuuntelussa jokin vika. Kukaan ei ole esittĂ€nyt seminaareja asioiden pĂ€ivittelyyn!âOn niin hiton hankalaa, kun kaikki ovat omissa poteroissaan lukiten ulospÀÀsytien.
Jos eri tahot eivĂ€t osaa / uskalla / halua nĂ€hdĂ€ asioita kokonaisuutena ja eri osapuolten nĂ€kökulmasta, mikÀÀn ei selviĂ€. Demokratiassa ei ole viisasta perustaa työryhmiĂ€ tai toimikuntia, joihin kyllĂ€ kutsutaan ties ketĂ€, mutta joiden ainoa tavoite on vahvistaa yhden osapuolen ehdotukset.âSellaista kutsutaan saneluksi ja se toimii vain ihan toisenlaisissa yhteiskunnissa.âDemokratiassa yhteensovitetaan erilaisia nĂ€kemyksiĂ€ ja jokainen joutuu antamaan jossain kohdassa periksi.
Ministerit vetoavat usein kansalta saamaansa mandaattiin.âMinusta se on kyllĂ€ aikalailla hutera peruste, koska tuskin sitĂ€ mandaattia olisi tullut, jos olisi ollut tiedossa, ettĂ€ suurin osa annetuista lupauksista perutaan / unohdetaan jo ensimmĂ€isen toimintavuoden aikana.
MitenkĂ€s se olikaan…â
”Veroja voidaan laskea vasta kun talouden sÀÀstöohjelma puree ja velka on laskusuunnassa.”â
”Koulutuksesta ei leikata.”
…”kunhan suomalaisille tĂ€rkeisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan ei kosketa.”
jne. jne.
Me tarvitsemme yhteistyötĂ€, jossa jokaisen tahon esittĂ€mĂ€t ajatukset ovat lĂ€htökohtaisesti yhtĂ€ arvokkaita.âEi hurskaita lupauksia petettĂ€vĂ€ksi, vaan konkretiaa, jossa kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti.